Friday, 31 October 2014

until she lies in deep sleep


Olisi ollut hauskaa postata jokin kivaisa halloweenshootti mutta öh ehkä ensi vuonna! jonkun pitäisi muistuttaa mua ajoissa tälläisistä jutuista Tähän alkuun muutama kuva viime viikonlopulta, jolloin kiusasin Oonaa ja Alisaa seurallani, ja sitten lisää kuvatarinaa ^^



Kiara ♥ Alisalla on nykyään blogi johon TÄSTÄ NÄIN valtavat linkit ftw mutta käykää oikeasti vilkaisemassa, Kiara on söpö ja lisäksi tuo eräs tuntuu juonivan jotain eeppistä kuvatarinaa! ...okei oon huono mainospuheissa mut hei näin paljon vaivaa tuon linkin eteen käyttäkää sitä ;*



Oonan Ava ja Liz <3

...ja sitten tarinan pariin. Pahoittelut lagisista asennoista ja siitä että kuvasin kaiken samoilla asetuksilla ^^' Siellä oli kamalan kylmää ja tuulista ja ;-; !!! En voinut tietää että kuvista tulisi noin huonoja yhyh mutta juu niin tarina kyllä, ei tarvitse nauttia mutta yrittäkää olla kärsimättä kamalasti okei?

- x - X - x  -X - x - X - x - X - x -

KT: Illuusioita - osa 2/3



Renn: *vapisee tuskasta* "Mitä... Mitä tapahtuu? Miksi minuun sattuu?"


Chinook: "Ehkä Lorelei purki sinetin siskonsa kanssa, tai sitten sinun susisielusi ottaa sinut taas hallintaansa."


Renn: *hymyilee kivun läpi* "Chinook, hänen nimensä ei oikeastaan ole Lorelei. Hän on Lunalia."


Chinook: "Lunalia... Se on kaunis nimi."

Renn: "Hah, pikkuveli punastui taas." *kikattaa* "Taidat olla rakastunut, hmm?"


Chinook: "Enkä ole! Minä ja Lorel- Lunalia olemme vain ystäviä! En vain pidä ollenkaan tuosta kuinka vihjailet jatkuvasti jotain..."


Chinook: "Et antanut meidän edes puhua toisillemme, kuinka me voisimme---" *hiljenee yhtäkkiä*

Renn: *hämmentyneesti* "...tuo on portaalin valoa? Mutta kuinka--"




Renn: ...


Kide: "Illuusio... En muistanutkaan tämän maailman energian olevan näin voimakasta."


Lunalia: *vilkaisee Renniä epäluuloisesti*


Chinook: *mutisee* "Lu-Lunalia...?"


Lunalia: *siirtää katseensa* "...Chinook?"


Lunalia: "Se todellakin olet sinä!"


Lunalia: *ääni vapisten* "Sinä... Sinä olet elossa, minä en ollut täysin varma ja pelkäsin niin valtavasti..."

Chinook: "Lunalia, sinun sielullesi on tapahtunut jotain omituista."


Lunalia: "Sielulleni? Mitä tarkoitat?"


Kide: "Lia, Chinook! En tietenkään haluaisi häiritä..."


Chinook: "Sielusi... Tai no, puhutaan myöhemmin, Lunalia. Isosiskolla on teille tärkeää kerrottavaa."

...



Renn: "Lunalian palauttamat muistot antavat minulle voimaa pitää demoninen susisieluni hallinnassa, mutta totuus on, etten minä yksin kykene pitämään tasapainoa yllä. Kiseki tukee parhaillaan minun sieluani ja heikkenee itse hetki hetkeltä."


Kide: "Tarkoitatko..."

Chinook: "Niin. Kun Kiseki..."

Renn: "...kun Kisekin elinvoima palaa loppuun ja hänen kirkas sielunsa hajoaa, susisieluni pääsee taas---" *nielaisee* "Minusta tulee taas myötätunnoton, omaa etuaan ajava tappokone."


Chinook: "Siksi emme voi täysin luottaa isosiskoon. Meidän on jaettava vartiovuorot, sillä jos demonisusi saakin yhtäkkiä vallan isosiskosta, no, mikäli nukumme silloin, me kaikki kuolemme."


Lunalia: "Joten?"


Lunalia: "En näe tässä mitään ongelmaa. Viemme Renniltä kaikki aseet ja pidämme häntä vangittuna ja jatkuvassa valvonnassa."


Chinook: "Aivan. Minä kykenen estämään isosiskon maagiset hyökkäykset kutsumalla esiin siskoni kallosauvan vastaparin, Lunalia voi hyödyntää yhteyttä isosiskon ja itsensä välillä ja Kide... No, Kide on kuolematon. Jokainen kykenee tehtävään vaikka yksin ja riski kuolla on olematon."

Kide: "Mutta..."


Lunalia: "Hetkinen, odota. Mitä tarkalleen tarkoitat yhteydellä? Sieluja yhdistävää magiaa?"

Kide: *hiljenee ja puree huultaan*

Chinook: *kohauttaa olkapäitään* "Sinun silmäsi hohtavat edelleen. Sinun ja siskoni sieluja yhdistävässä loitsussa on vielä purkamattomia osia, mutta sen varmaan tiesit itsekin."


Renn: *keskeyttää* "Tämä on siis sovittu. Olen vanki, kunnes keksimme tavan irrottaa ylimääräiset sielut minusta. Mutta minulla on yksi pyyntö."


Renn: "Mikäli susisieluni ottaa vallan ruumiistani, teidän on revittävä minut palasiksi, ja sitten poltettava minut ja paettava. Susisieluni ei luultavasti kuole siihen, mutta mikäli ruumis on vain kasa tuhkaa... Edes demoninen magia ei saa sitä uudelleenkasattua."


Kide: "Minä en voi luvata tekeväni niin, en usko pystyväni... Tappamaan sinua."


Lunalia: "Siinä tapauksessa tuo tehtävä taitaa jäädä minun vastuulleni."


Lunalia: "Olen valmis tekemään mitä vain mitä vain suojellakseni sinua ja Chinookia! En pelkää tappaa Renetaa tilanteessa jossa tämän sielujen tasapaino pettää."

Chinook: "Ja jos se on isosiskon toive, minäkin arvostan sitä! En halua että Lunalia joutuu yksin taistelemaan susidemonia vastaan."


Renn: *nyökäyttää päätään hymähtäen* "Se on siis sovittu."


Renn: "Olen vanki, kunnes demonisielusta on päästy lopullisesti eroon."

Wednesday, 22 October 2014

forced out from the world


Kuten lupailin, tällä kertaa olisi tarjolla kuvatarinaa - tarkemmin ilmaistuna johdatus tarinan uuteen vaiheeseen. Edellisistä osista on liikaa aikaa, edelliseen siis tästä ja sitä edelliseen tästä näin, mikäli ette enää muista missä mennään minäkään en muistanut.

Näin alkuhöpinöissä on mainittava vielä että älkää yrittäkö tasapainottaa kahta nukkea seisomaan seläkkäin tuulisessa säässä, kädet enemmän tai vähemmän jäätyneinä. Se on tuskaa.


KT: Kumoavaa sielutaikuutta
Illuusioita, osa 1/3



Kiseki. Se on hänen nimensä.


Hänen sielunsa on Renetan ruumiissa, Renetan oman sielun ja demonisen susisielun kanssa. Kykenen näkemään hänen olemuksensa mielessäni utuisena mielikuvana, vaikka Kisekillä ei ole konkreettista ruumista.


Hän on galaksien valosta tiivistynyt jumalatar, niin vahva että hän on kykenevä peittoamaan Renetan ja demonisuden halutessaan... mutta samalla liian hauras. Liian kuolevainen.


Kisekin valo on epävakaata ja haihtuu hiljalleen pois. Hänestä ei ole meille mitään apua, ei vielä. Toistaiseksi hän on turha.


Sen kaiken minä opin kuuntelemalla olennon sanoja, jotka virtasivat mieleeni samaan tapaan kuin demonisuden ja Renetan äänet: minua ja Renetan sieluja yhdistävän magian välityksellä. Mutta yhtä kaikki Kisekistä ei olisi meille mitään hyötyä.



Renn kykeni ohjaamaan minun ruumistani aiemmin, ja sillä hetkellä tajusin saman taikuuden toimivan toiseenkin suuntaan. Pakotin hänet menettämään väliaikaisesti yhteyden ruumiiseeni, hyödynsin hänen sielujensa epävakaata tilaa.


Sitten Kide löysi minut.


Muistikatkos oli kestänyt vain muutaman minuutin taikuuteni kohdistamisen ontuessa ja Kiden ei ollut vaikeaa jäljittää minua - olin juostessani katkonut oksia ja kompastellut, jälkiäni oli ollut helppoa seurata.




Palautin Kidelle saman ajan muistot kuin Renetalle: muistot ajasta, jolloin he rakastivat toisiaan. Vasta sen jälkeen Kiden halu palata Illuusioon muuttui todelliseksi, vihan susityttöä kohtaan muuttuessa joksikin muuksi...



Pelolla maustetuksi sääliksi ja rakkaudeksi, sitä hänen auransa kertoi, mutta tunteet riittivät vastaamaan voimakkuudeltaan koti-ikävää. Portaalista tulisi tunteiden ansiosta tarpeeksi voimakas.



Me loimme portaalin yhdessä. Kide itse portaalin, johon minä syötin mustaa taikuutta. Purin sieluni kahteen osaan, antaen toisen puolikkaan sielustani syöpyä loitsuun väliaikaisesti. Kirouksien murtaminen vaatii uhrauksia...


Loitsu luhistui kasaan. Minä onnistuin palaamaan kokonaiseksi.



Portaalin valo ja pimeys haihtuivat pois.

Me olimme viimein palanneet kotiin, palanneet lluusioon.
...


Chinook, minä en tiennyt miksi haluan pelastaa sinut. Mutta sen minä päätin tehdä. En antaisi sinun kuolla, en koskaan, minun olisi vain suojeltava sinua omalta siskoltasi vaikka se tarkoittaisi käsieni tahraamista sudenvereen...


Mutta illuusio oli tällä kertaa muutakin kuin maailma, johon palasimme.