Kideraukka on ollut stockeissaan reilun viikon ja Lunaliaa olen pitänyt kaljuna, minulta meni totaalisesti hermot neitosten peruukkeihin ja asdfglöä. Toissapäivänä kuitenkin tapahtui jotain kivaa ja tänään jotain muutakin kivaa, joten nugetit ovat taas omina itseinään itsenään - itseinään miten se taipuu ja olen muutenkin iloinen koska hiihtoloma alkoi tällä suunnalla tänään!
Hmm, teitä varmaan kiinnostaa nähdä että mistä asioista taas höpisen. Kiitän vielä nopeasti teitä ihania ahkeria kommentoijia♥ Jos kysyit jotain ja en vastannut niin ilmoitathan siitä, yritän vastata aina vastausta vaativiin kommentteihin mutta saatan vahingossa ignoorata jonkun ; - ;
...okei tarpeeksi höpinää, eteenpäin!
Ooh
Anteeksi tylsän samanlaiset kuvat ;-;
Postauksen otsikko viittaa Lunalian uhkarohkeisiin kiipeilyihin kalliolla. Nukkeinnostus on tosiaan katossa, koska löysin ihanan uuden kuvauspaikan! Ja sitten toissapäivänä postilaatikkoon ilmestyi postin saapumisilmoitus ja kävin noutamassa Cassidyn ja Lunalian uudet peruukit, sekin oli ihan jees. Eikun.
Lumppa sai tuollaisen sinimustan unelmapehmeän reuhkan! Rakastan tyttöstä nyt aivan liikaa ja hänestä tuli hetkessä uusi lellikkini ♥
Peruukit tosiaan cancanilta, ennen kuin kukaan ehtii kysyä ^^
Ylimuokkaus hupsista. Siskoni nuken, Cassidyn, peruukin piti olla kuparinpunainen, mutta saimmekin mustakuparisen. Tuokaan ei näytä ihan kamalan pahalta, joten ei jaksettu palauttaa peruukkia. Neidillä on myös uudet ripset ja Niinalta ostetut chipit.
Tänään kotiutuneesta mimiwoon tilauksesta löytyi kolme paria tennareita, pandapehmolelu Cassidylle sekä soft bust -obitsu Lialle (myyn Lian vanhan hardin Oonalle). Voitte vaan kuvitella kuinka iloinen olen, kaikilla nukeillani on viimein jonkinlaiset kengät x)
Loppuun vielä toinen ylimuokattu räpsäisy, Cassie ja Kide näyttivät liian suloisilta istuessaan nukkehyllyllä. Mielipiteitä Lian ja Cassidyn uusista tyyleistä saa toki kertoa, aww vai eww?
"Mitä ikinä teenkään, muista minun ihmimillinen puoleni, Kidelle."
Tarinan tämä osa on omistettu Sonjalle, koska tavallaan matkin tarinan ensimmäisten kuvien idean häneltä ^^'
Tällä viikolla eräänä päivänä blogin lukijapalkki näytti kahtasataa ja Silvery sai sydänkohtauksen. Apua. Teitä on... valtavasti. Tällä hetkellä lukijapalkki näyttää 202 ja mietin tässä missä välissä minusta tuli yli kahdensadan lukijan bloggaaja O___ö
Siispä KIITOS tuhatmiljoonaa kertaa ;-; ♥ Lupaan oppia paremmaksi kuvaajaksi ja nyt nukkemotivaatio on ihan katossa ja tuotanoin köh en osaa ilmaista kiitollisuutta joten hophop menkääpäs lukemaan kuvatarina! Renn on viimein saanut nukkeprofiilin, suosittelen kurkistamaan sitä tarinan jälkeen ^^
Renn: *mutisee* "Tapoin taas viattoman sivullisen."
Renn: "Hän ansaitsikin kuolla sen jälkeen mitä se ärsyttävä pieni näkijänoita sanoi... Typerä olento, ei itsekään tiedä mikä on, vaikka vastaus on aivan hänen edessään."
Renn: "Tämä kaikki on vain vihan siirtämistä toiseen kohteeseen, tuo nukke ei liittynyt tähän asiaan mitenkään ja oli lisäksi omaa kansaani... Hän oli vasta yhdeksän."
Renn: "Et sinä ole ketään tappanut. Minä se olin, sillä sinä olet liian heikko. Uskallan epäillä ettet edes voisi satuttaa ketään vaikka haluaisitkin. Tuhoan sinut heti kun löydän sopivan keinon, karkoitan sielusi heikentämästä ruumistani."
Renn: "Miksi annat minun puhua ja kuulla sinut, jos kerrot vain asioita jotka tiedän jo? Vihaan sinua niin loputtoman paljon ja lupaan tuhota sinut lopullisesti heti kun keksin keinon käyttää taikuutta sinua vastaan ilman että tuhoan itsenikin."
Renn: "Miten vaan, ihminen, odotan mielenkiinnolla kuinka ajattelit tappaa minut, sillä kuolematonta ei voi tappaa." *tunteeton naurahdus*
Renn: "Nyt menemme molemmat nukkumaan."
...
?: "Kirottu lapsi, hirviö! Pysy kaukana klaanistamme!"
Renn: *hädissään* "Minä en ole paha, en tarkoittanut... Minä en halunnut tappaa ketään, uskottehan minua?"
?: "Antakaa tyttäreni olla, hän ei vielä osaa tasapainottaa suttansa... mutta hän oppii kyllä. Käsken teitä nyt antamaan anteeksi, tiedätte erinomaisen hyvin mitä käy susille, jotka uhmaavat laumanjohtajaansa."
?: "Kyllä, laumanjohtaja. Olen pahoillani, tämä oli kokonaan sisareni syytä, hänen ei olisi pitänyt ärsyttää tytärtäsi... Vain hänen henkensä riitti maksuksi hänen teostaan. Tyttärenne ei ole murhaaja, eikä hirviö."
Renn: Minä olen hirviö.
...
Renn: ...
...
?: "Anteeksi, Renn, emme voi enää hyväksyä tätä enää. Sinut on tapettava ennenkuin tuhoat koko klaanin."
Renn: "Kyllä, äiti. Minä... Minä rakastan sinua äiti. Ja rakastin myös Seleneä, en koskaan anna anteeksi itselleni, että minä--- Että minä..."
?: "Ei. Tyttäremme oppii kyllä. Hän löytää tasapainon."
?: "Renn on tappanut jo viisitoista, viisitoista sutta on poissa laumastamme! Hän tappoi oman kaksossiskonsakin, ymmärrätkö edes että meidän toinen tyttäremme, Selene, on kuollut?"
Renn: "I-isä, älä! Äiti on oikeassa, minä olen viallinen ja en voi korjaantua, hän kertoo vain totuuden, on parempi että minut tuhotaan nyt ennenkuin on liian myöhäistä! Minun suteni ei ole enää hyvä ja se on sinun syytäsi isä, äiti ei ole tehnyt mitään..."
?: *kylmällä äänellä* "Lähettäkää tuo nainen rajan yli. Työntäkää hänet Illuusion epävakaalle alueelle ja varmistakaa ettei hän koskaan palaa. Tämä olkoon varoitus teille kaikille. Jokainen, joka tästä hetkestä eteenpäin vastustaa Renetaa millään tasolla, on kokeva saman kohtalon."
Renn: "Ei, älä! Ei äitiäkin..."
...
Renn: Jos tapan itseni, tapanko myös suteni?"
...
...
Renn: "En uskonut, että löytäisin koskaan oikean ystävän. Koko laumani vihaa minua."
Kide: "Miksi? Sinä olet ollut kokoajan ystävällinen! Mitä muka olet tehnyt?"
Renn: "...en mitään. En yhtään mitään."
...
Renn: Löysin metsästä jonkin omituisen olennon ja voi viedä häntä klaaniin... Isäni tekisi vain jotain hullua. Voitteko parantaa hänet? Kidelle, Lunalia?"
Kide: "Lupasin auttaa sinua aina ja kaikessa, joten tietenkin! Tietenkin yritämme parhaamme, Renn!"
...
Renn: "En halua satuttaa teitä... Minä en vain osaa olla hyvä." ...
Renn: Typerät painajaiset...
Renn: Nämä unet... Näen samat muistot yö toisensa jälkeen. Menneisyys toistaa itseään.
Renn: Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin vain minä... Suteni varmaan nukkuu. En tiedä.
Renn: *ajatukset poukkoilevat* En tiedä myöskään kuinka paljon tai vähän minulla on aikaa, en saa susisieluani enää hallintaan jos se yrittää taas ottaa kontrollin minusta, mikä kieroutunut olento olenkaan, kyvytön harmoniaan suteni kanssa, ehkä aika riittää, otan nyt yhteyden Lunaliaan ja kerron hänelle kuinka heidän täytyy tehdä tuhotakseen minut...
Renn: *henkäisee*
Renn: Liian myöhäistä, ihminen.
Renn: "Entäs jos... Entäs jos taistelen tällä kertaa vastaan ja en päästä sinua hallintaan?"
Renn: "Katsos, ihmislapsellakin on hampaat... Mutta kulmahampaat ovat ihmisiltä surkastuneet... Entäs jos susisielusi tekee näin?"
Renn: *painaa kätensä automaattisesti tukahduttamaan verenvuotoa* "Minä hävisin taas."
